andrei
Suomalainen kulttuuri on sekoitus itää ja länttä
Suomi sijaitsee idän ja lännen välissä. Yhteiskuntamme ja ajattelutapamme on hyvin länsimaalainen, mutta sanotaan, että sielumme tulee idästä. Tämä selittää hyvin miksi olemme niin erilaisia suhteessa ruotsalaisiin, ja miksi tunnemme enemmän sielunyhteyttä virolaisten ja karjalaisten kanssa. Ei siis ihme, että koko suomalaisuuden pohja eli Kalevala on rakennettu tyystin karjalaisten runojen ja laulujen pohjalta.
Suomen yhteys Venäjään on ollut värikäs kautta historian; sitä ovat määrittäneet pitkälti sodat, joissa Venäjä tai Neuvostoliitto on yrittänyt vallata Suomen ja liittää sen alueisiinsa, mutta suomalaiset ja venäläiset ovat tästä huolimatta olleet aina puolin ja toisin kiinnostuneita toistensa kulttuureista. Erityisesti monet suomalaiset muusikot, kuten Mika ja Turkka Mali, Junnu Vainio ja monet muut ovat saaneet vaikuitteita venäläisestä musiikkiperinteestä.
Venäläinen rock on edelleen suosittua
Harva suomalainen tietää yhtäkään venäläistä bändiä. Tämä johtuu kenties siitä, että amerikkalainen musiikki on ollut enemmän suomalaisten mieleen. Kuitenkin monet suomalaiset bändit The Rasmuksesta Apocalypticaan ovat menestyneet loistavasti Venäjällä, missä monella suomalaisella yhtyeellä on myös erittäin vahva fanipohja. Suomalaisten bändien maine on ainoastaan kasvanut internetin myötä, sillä nykyään jokainen esimerkiksi macbook air -tietokoneen omistaja voi löytää netistä selailemalla uusia kiinnostavia yhteitä.
Harva kuitenkaan tietää, että Venäjällä ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella on ollut erittäin vahva rock-musiikin perinne, jonka lisäksi erityisesti elektroninen musiikki voi alueella erittäin hyvin, mistä monet maailman kuuluisimmat tiskijukat ovat kotoisin.
Musikaalisesti kaikkein kiinnostavin ilmiö itänaapurissa on ollut ehdottomasti rock-musiikki, joka on maassa edelleen suosittua. Neuvostoliitossa kaikki länsimainen musiikki oli pitkään kiellettyä, joten erityisesti rock-musiikkia levitettiin salaa. Hyvä esimerkikki tästä on Beatles, jonka suosio Neuvostoliitossa oli käsittämätöntä. Tästä huolimatta Beatles ei koskaan saanut lupaa esiintyä Neuvostoliitossa. Beatles ja monet muut yhtyeet saivat kuitenkin monet venäläiset innostumaan rockista niin paljon, että 1980- ja 1990-luvuilla maassa syntyi valtava määrä erilaisia bändejä. Monet näistä yhtyeistä tulivat kuuluisaksi pitkälti siitä, että ne onnistuivat luomaan soundin, jollaista ei oltu kuultu koskaan aikaisemmin. Kansainvälisen kulttuurivaihdon puuttuminen ja erilaiset kiellot vaikuttivat nimittäin siihen, että venäläinen rock kehittyi hyvin omaleimaiseksi.
1980- ja 1990-lukujen taitetta kutsutaan myös venäläisen rockin kulta-ajaksi, jolloin monet kuuluisat yhtyeet, kuten Kino, Nautilus Pompelius, Televizor, Auktzyon, Akvarium, DDT, Zoopark ja monet muut syntyivät. Monet nousivat hyvin ripeästi megasuosioon, sillä omaleimaisen soundin lisäksi nämä yhtyeet käsittelivät lyyrikoissaan voimakkaasti kylmän sodan aikaista asevarustelua, ydinaseita, ihmisoikeuksia, neuvostoyhteiskunnan rappiollisuutta ja näköalattomuutta. Monilla suurimmista yhtyeistä oli myös erittäin vahva sodan vastainen ethos. Tämä oli jotain uutta, ja upposi nuorisoon kuin häkä. Onkin sanottu, että rock-musiikilla oli osansa Neuvostoliiton hajoamisessa. Vaikka moni näistä yhtyeistä on jo lakannut toimimasta on esimerkiksi Kinon musiikki edelleen suosioissa, jossa osasyynä on myös bändin laulajan Viktor Tsoin ennenaikainen kuolema auto-onnettomuudessa Latviassa.
Nykyään Pietari on yksi Euroopan mielenkiintoisimpia vaihtoehtoisen kulttuurin kaupunkeja. Johtuen Venäjän omalaatuisesti poliittisesta kulttuurista, syntyy Venäjällä jatkuvasti uusia underground-bändejä, joiden luovuus on usein valovuosia edellä länsimaalaisten yhtyeiden luovuudesta. Näihin yhtyeisiin ja Venäjän muuhunkin kulttuuriin kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti tutustumaan, sillä perille pääsee vaivattomasti muutamassa tunnissa.